Kirpeän limen ja makean marengin suloinen liitto

Tuli viime perjantaina sellanen fiilis, että vois leipoa jotain, mutta en yhtään tiennyt mitä tekisi. Kaivoin kaapista joskus lahjaksi saamani Meidän keittokirja -opuksen ja aloin selailla jälkiruokaosiota. Silmiin osui sitruunamarenkipiiraan ohje ja se vaikutti niin erikoiselta, että sitä oli kokeiltava. Jääkaapissa ei ollut sitruunaa, mutta avomiehen siskon  Solliin tarkoitettuja limejä löytyi, joten lainasin niitä hieman. Joten tästä tuli nyt limemarenkipiiras.

Tässä on siis piirakkapohja, jonka päälle limestä/sitruunasta, maizenasta, sokerista ja munan keltuaisesta tehty täyte ja koko komeuden päällä mielä marenki. Todella ihanasti tuo limen kirpeys ja marengin makeus täydentävät toisiaan!

Tuo marenki oli kyllä kauniin näköinen, avoimiehen sisko pyöräytteli siihen tuollaisia pyörteitä ennen uuniin menoa ja ne värjäytyivät noin kauniiksi.

Tuota Meidän keittokirja -opusta voin kyllä suositella lämpimästi. Siellä on paljon tietoa erilaisista raaka-aineista, ruoanlaitosta ja esim. annosten laskemista helpottava taulukko, paino- ja tilavuustaulukot ja muuta hyödyllistä perustietoa. Ja yli 1000 reseptiä, joten jos inspiraatio iskee ja ei tiedä mitä tekisi, tuolta selailemalla varmaan löytyy jotain kivaa :D. Aika hyvä lahja myös vaikka kotoa muuttavalle nuorelle.

Meidän keittokirja, Sara Berger, Maria Selin, Anna Sjögren, Malin Bergman ja ANita Dahlberg, Kustannusyhtiö Tammi, 2010.

P.S. Tämä EI ole maksettu mainos

Ja loppuun vielä pinei varoitus kuvan kera. EI kannata ihan lämpimänä alkaa vielä käsittelemään tätä piirasta vaan se kannattaa jäähdyttää kunnolla, ettei käy näin:

ei se pysynytkään siinä kakkulapiossa, kun tuo sitruuna/limemömmö oli vähän turhan notkeaa :D

Terkuin
Jenny

Tussia porsliiniin

Mulla on vähän sellainen joskus ehkä vähän pahakin tapa, että aina kun jossain on tyhjää valkoista, mun tekee mieli alkaa tuherrella siihen jotain. Tämä ominaisuuteni pääsi taas valloilleen, kun törmäsin blogeja lueskellessani posliinitussiin! Mikä mainio (ja todennäköisesti kaikille yksivärisille astioilleni kohtalokas) keksintö!

Ja yksinkertaista kuin mikä:

Tämä alla oleva yksilö tarttui mukaan Sinooperista. Pitäisi olla myös ihan syönnin- ja pesunkestävä. Millään karhunkielellä en lähtisi rapsuttelemaan, mutta ihan normaalin käsin tiskaamisen kyllä kesti. Astianpesukone on vielä testaamatta, voin raportoida astianpesukonetestin jälkeen tänne ;)

EDIT: astianpesukonetestin tulos: kestää astianpesukonetta. Kuukausien lähes päivittäisen käytön jälkeen kulumaa on alkanut näkyä, mutta edelleen aika freesin näköisiä ovat!

Tämä pikku tuunausprojekti ei edes vaadi kummoisia piirustustaitoja, viivoilla ja ympyröillä saa jo ihan erilaisen ilmeen aikaiseksi.

Ehkä kokeilen myöhemmin jotain vähän vaativampaakin kuviota. Esim Pinterestistä löytyi hakusanoilla painted ja porcelain vaikka mitä ihania idiksiä.

Ei muuta kun tussia porsliiniin!

Terkuin
Jenny

Pinnoja vähemmän koettelevia pinnoja

Ja jos tuo otsikon uskomaton sanaleikki ei ihan auennut: Taas olis pinnatuolin tuunausta, hehe!

Joka aamu sain jännittää koska meidän ikuisuuden vanhat nitisevät ja natisevat Ikean keittiötuolit lahoisivat allemme. Päätin, että nyt nitinä ja natina saa lopun ja hommataan uudet tuolit. Ei kuitenkaan löydetty sisustusliikkeistä mitään järkevän hintaisia ja silmää miellyttäviä tuolia, joten aloin selailla tori.fitä ja huuto.nettiä. Ja sitten silmiini osui perinteiset - mitkäs muutkaan kuin - pinnatuolit! Hintakin miellytti niin itseäni kuin jo aiemmin mainitsemaani pihimmän puoleista siippaa, 35 euroa neljästä pinnatuolista, joista yhdestä oli yksi pinna poikki. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä meidän keittiöön mahtuukin vain kolme tuolia. Nämä lähti mukaan kyllä todella edullisesti, sillä olen katsellut käytetyistä pinnatuoleista pyydettävän 30-40 euroa ja enemmänkin kappaleelta!

Tuolit olivat hyvässä kunnossa, mutta ajattelin tehdä pientä tuunausta jotta ne istuisivat paremmin meidän kämppään. Tuoleissa oli tuollainen puun värinen istuisosa ja muut oli vaalattu valkoiseksi. Oikein passelin näköiset tuolit noinkin, mutta päätin maalata valkoiset osat mustaksi.

Koska viimeisin hiomiskokemus oli niin traumaattinen, että jo ajatuksesta nousee tuskahiki pintaan, päätimme, että näille tuoleille saa nyt riittää sellainen ihan kevyt hionta. Ja ei muuta kun maalarinteippiä ja sanomalehteä puun väristä osaa suojaamaan ja Tikkurilaa pintaan.

Poistettiin Bauhausista tuollainen vesiohenteinen Helmi-kalustemaali. Koska purkin ohjeiden mukaan ulkona oli vielä vähän liian kylmät maalailuolosuhteet, maalasin nämä sisällä ja tämän maalin kanssa onnistui kyllä ihan hyvin, ei haissut juuri lainkaan.

Sellaset niistä tuli! Ja in action:

Nyt voisikin sitten alkaa suunnitella pöydänvaihtoa keittiöön :D

Terkuin
Jenny