Rakkaudella (=hiellä ja tuskalla) tuunattu tuoli ansaitsi rakkaudella tehdyt tassut

Jos tämä ehkä jo hieman koominenkin pinnatuolin tuunausoperaatio on mennyt ohi, siihen voi tutustua tässä postauksessa. Tuolin tuunaukseen tosiaan vuodatettiin muutama hikipisara, koko tuoli meinasi lentää muutamaan otteeseen seinään eikä hiomaprosessin kuunteleminen olisi soveltunut kaiken herkimmille korville.

Lopputulos oli kuitenkin enemmän kuin miellyttävä ja koko operaation efforttitason huomioon ottaen olisi tuntunut suurelta vääryydeltä liimata jalkojen pohjiin kaupan huopatassut. Muistin joskus nähneeni jossain blogissa itse virkatut/neulotut sympaattiset tuolien tassut ja ajattelin jäljitellä samaa ideaa. Nyt tätä postausta kirjoitellessani yritin kuumeisesti googletella kaikilla mahdollisilla hakusanayhdistelmillä niitä joskus jossain näkemiäni tassuja ja vihdoin löysin ne Tarja's Snowland -blogista. Omani poikkeaa näistä monilta osin, mutta kiitos Tarjalle ihanasta ideasta. :)

Nämä söpöliinit on tehty kulutusta ja käyttöä hyvin kestävästä Liina Kalalangasta (Suomen lanka), joten ei pitäisi ihan heti kulua puhkikaan. Tein nämä ihan samalla periaatteella kuin kudekorin (tutorial täällä), mutta vaan pikkuriikkisessä miniatyyrikoossa  2mm virkkuukoukulla :). Mallailin pohjan ympyrää välillä tuolin jalkaan ja kun koko oli sopiva, käänsin ja tein reunat. Tässä reunassa on 20 silmukkaa joten siihen sai tuon kuvionkin mukavasti tasan.

Tarkoituksenani oli alunperin tehdä kaikista tassuista samanlaiset, mutta jossain vaiheessa huomasin ajatuksissani tekeväni toisen tassun kuviota väärin päin. Työn purkaminen on aina niin sydäntä raastava ajatus, että päätin tehdä tassuista erilaiset ja kivathan niistä tuli. :)

Minusta kiva pikku yksityiskohta tuoliin, eikö?

Terkuin
Jenny

Muhkea kalanruoto

Esittelinkin tätä villalankaa jo aiemmassa messuostospotauksessa  ja siitä syntyi koristetyynynpäällinen kalanruotoneuloksella. Neulos on minusta niin kivan näköistä, että ajattelin tehdä siitä ihan tutoriaalin sekä videon, että kuvien muodossa.

Tällaisella paksulla villalangalla tehtynä kalanruotoneulos pääsi oikein oikeuksiinsa, kun tuo tekstuuri erottuu niin selvästi.

Vaikka neulos saattaa näyttää monimutkaiselta, se on kuitenkin superhelppo tehdä! Kalanruotoneulos on todella tiheää ja paksua, joten kannattanee valita normaalia paksummat puikot ja yrittää pitää lanka löysähkönä. Neulos tehdään tasoneuleena, eli työssä on oikea ja nurja puoli  ja työ käännetään ja sitä neulotaan edestakaisin (toisin kuin esim villasukassan varressa (kiinteä neule), jossa ei käännytä lainkaan ja neulotaan vain oikeaa puolta).

Kalanruotoneulos tehdään siis kummallakin puolella eri tavoin, kuitenkin samalla periaattteella (voit klikata tutorial-kuvan isommaksi):

Ja vielä videolla sama homma niille, jotka hahmottaa asian paremmin elävästä kuvasta ;)

Tästä syntyi minun käsissäni nyt tällainen koristetyyny. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tein siis 8mm puikoilla tuollaisen tyynyn kokoisen nelikulmion tällä kalanruotoneuleella ja saman kokoisen nelikulmion ihan normaalia sileää neuletta ja ompelin ne reunoista yhteen.

Tuo reunasuamat voisivat olla vähän siistimmätkin, täytynee korjailla niitä vähän kun jaksaa :D. En ole vielä ihan päättänyt mihin tuon tyynyn sijoitan. Olen mallaillut sitä useampaankin paikkaan. Sohvalle...

...vaiko kuitenkin sängylle...

No, ehkä voin pitää sitä missä milloinkin :D

Tämä neulos miellyttää omaa silmääni niin paljon, että aion kyllä tehdä tekniikalla myös jotain muuta, ehkäpä kaulahuivin... Olisiko jotain hyviä idiksiä mitä tällaisesta neuleesta voisi tehdä?

Terkuin
Jenny

Pinnatuolin tuunaus, joka ei mennyt ihan kuin Strömssössä

Pahoittelut otsikon kuluneesta ilmaisusta, mutta se vaan oli jotenkin niin osuva.

Mulle on jostain kulkeutunut vanha pinnatuoli, jonka muistan olleen joskus valkoinen. Teini-ikäisenä päätin maalata sen punaistakin punaisemmaksi vähän suurpiirteisin ottein, ja nyt se alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Halusin tuolille jonkun vähän neutraalimman värityksen. Päätin myös jostain ilmeisen idioottimaisesta syystä, että haluan lakata osan tuolista sävytetyllä kalustelakalla, joka tietenkin tarkoittaisi sitä, että maalipinta olisi hiottava täysin pois. Kuulosti niin helpolta ja vaivattomalta pikkuprojektilta, että samalla vauhdilla ajattelin myös tuunata tämän samaisella punaisella maalilla yhtä suurpiirteisesti maalaamani pikkujakkaran, jonka olen muistaakseni joskus ostanut kirppikseltä itselleni yöpöydäksi:

Olen kerran tehnyt sen virheen, että hioin yhden vanhan pöydän meidän kerrostaloasunnon lasitetulla parvekkeella. Muistot kymmenistä imurointikerroista ja varmaan vieläkin keuhkoissani majailevista maalijäämistä palasivat kirkkaina mieleeni ja päätin, että sama virhe ei toistu. Sukuloimaan lähtiessämme käytimmekin tilaisuuden hyväksi ja pakkasimme tuolit messiin, jotta voisimme hioa ne ihan ulkoilmassa.

En tiedä mitä ihmeen ulkoseinämaalia tuo punainen oikein on, mutta ei hitto, että sitä sai hioa ihan hiki päässä ja sormet rakoille.

Jakkaraan kokeiltiin myös maalinpoistoainetta, joka paljasti punaisen alta ihastuttavan vihreän sävyn... Tuo vihreä olikin sitten jotain ydinsodan kestävää myrkkyä, koska sille ei maalinpoistoaine tehnyt yhtään mitään.

Pinnatuolista tosiaan paljastui muutama muukin maalipinta ennenkuin puu alkoi näkyä. Hiottiin siipan kanssa tuota viitisen tuntia ja saatiin tuo istuinlevy ja selkänojan pinnat hiottua. Sormet hiomisesta rakoilla ja orastava jännetupintulehdus käsivarressa todettiin, että nyt sai kyllä käsin hiemonen riittää ja että otettaisiin tuolit mukaan äitini luokse, josta äitini mieheltä rakennusalan ammattilaisena löytyisi varmaan jotain järeämpiä aseita.

Ja jep, löytyi hiomakonetta useassa koossa, kuumailmapuhallinta ja ties mitä härveliä, joilla tuolien loppuun hiominen kävi jokseenkin näppärämmin. Jaa että ärsyttikö, että oltiin ehditty jo tuhlata käsin hiomiseen viisi kallisarvoista tuntia elämästämme?!

Vähän tuohon jäi muistoja tuolin aikaisemmasta elämästä:

Ja pohjaan jätettiin ihan tarkoituksella historian jälkiä (oikeasti ei vaan enää jaksettu alkaa hifistellä, koska kuka nyt tuolin pohjaan katselee?!)

Ja tadaa, tässä lopputulos:

Lakkasin aluksi myös nuo jalat ja pinnat, mutta totesin, että tuolista tulisi liian pliisu, joten vetäisin niihin mustan maalin. (Ja taaskaan ei ärsyttänyt, että oltiin nähty kamala vaiva jalkojen ja pinnojen hiomisessa puupinnalle asti...)

Siinä se nyt on ainakin toistaiseksi siipan tietokonetuolina. Pikkujakkara hakee vielä paikkaansa.

Seuraavan kerran mietin ainakin kolme kertaa, alanko hioa yhtään mitään vai vedänkö vaan uuden maalikerroksen päälle ja jätän hiomisen tuolin seuraavien omistajien murheeksi :D

Terkuin
Jenny

Varpaille lämmikettä

Selailin tässä taannoin jotain viime vuoden Kotivinkki -lehteä ja eteen osui sympaattiset Sanna Vatasen suunnittelemat tossut ohjeineen. Äiti ilmoitti oitis, että haluaa sellaiset, värillä ei kuulemma väliä. No hei, miten loistava kohde sellaisille ikuisuuden lankakorissa pyörineille langoille, jolle en ole oikein keksinyt mitään käyttöä!

Olin jo ehtinyt melkein unohtaa koko jutun, kunnes lehti osui taas silmääni ja ajattelin tehdä tossuihin tarvittavat kerät valmiiksi (tossuihin tarvitsee erotella useampi kerä, koska ne virkataan neljästä langanpäästä). Noh, kun sain kerät eroteltua ajattelin vähän kokeilla millaista on virkata neljästä langanpäästä. Siitäpä sitten innostuin enkä malttanut lopettaa vaan tein tossun valmiiksi yhdeltä istumalta :D. Yhden tossun tekemiseen päättelyineen meni vähän vajaa kaksi Modern family -jaksoa, eli 30-40 minuuttia. Melko nopea homma siis verrattuna villasukkiin! Kiitos tämän iltamyöhäisen innostukseni olin seuraavana päivänä töissä kuin nukkuneen rukous, kun en malttanut jättää tossuja kesken ja painua vällyjen väliin.

Mutta eikös tullut kivan keväiset kotitossut?! Ja haha, nämä jää kyllä omiin jalkoihin, tuli niin kivat. Teen äitille omat ;).

Jos hermot ei riitä villasukkien tekemiseen ja puikot lentelee viimeistään sen kuuluisan kantapään kohdalla seinille, mutta jalat on palelevaa sorttia, on tällaiset lämpimät ja pehmeät tossut oiva vaihtoehto! Nopeat ja helpot tehdä :)

Tai vaikka hermot kestäisikin villasukkien väkertämisen, tällaiset tossukat on mukavaa vaihtelua ainaisille villasukille.

Heh, en tiedä miksi noi aukot näyttää tuossa kuvassa ihan eri kokoisilta vaikka nämä tossut on kyllä keskenään täysin identtiset :D

Ohje näihin tossuihin löytyy Kotivinkistä, vuoden 2014 numero 19, sivut 24-25 (1.10.2014). Tätä ohjetta ei harmikseni löytynyt Kotivikin sivuilta, olisin sen mieluusti tähän linkittänyt. Siellä kannattaa kuitenkin pyörähtää, sillä sieltä löytyy paljon kaikkia muita kivoja neuleohjeita, sisustusjuttuja jne.

Ei muuta kun koukku hyppysiin ja virkkailemaan kotitossuja, ilmatkaan kun ei nyt kovin kesäiset vielä ole ja varpaat saattavat vielä kaivata lämmikettä.

Terkuin
Jenny

Partsin kasvojenkohotus

Mä olin niin lopen kyllästynyt noihin vanhoihin parveketuoleihin. Yritin vähän ehdotella tuolle siipalle, että josko ostettais uudet tuolit. Sain kuitenkin pihimmän puoleiselta mieheltä täystyrmäyksen mun tuolinvaihtoideaan, mutta sain neuvoteltua uudet päälliset!

En välttämättä halunnut ostaa uusia valmiita päällisiä, vaan aloin ideoida jotain räsymattotyylistä vähän pirtsakkaampaa ja hauksempaa päällistä tuoleihin. Ihan pari päivää koko ajatuksen saannin jälkeen äitini soitti, että nyt olis sellasia ohuita pienehköjä räsymattoja Askossa hintaan 3 kpl kympillä. Minäpä tästä vinkistä innostuneena painelin Askoon ja ostin neljä räsymattoa.

 Ompelin kalalangalla kaksi mattoa yhteen:

Ja sitten vähän silmämääräisesti mallaillen taitoin toisesta päästä sopivasta kohdasta maton ja ompelin reunoista yhteen, siitä tuli tuollainen tasku

Ja sitten vaan pujotin koko komeuden tuolin päälle. Jätin vanhat pehmusteet tuonne alle, niin on vähän mukavammat oltavat takalistolla noissa istuskella :)

Kiinnitin tuonne selkänojan ja istumaosan taitoskohtaan narut joilla kiinnitin päällisen tuoliin, niin pysyy paikallaan vaikka nousisi tuolista vähän vauhdikkaamminkin. Pujotin tuon päällisen myös ihan tuon selkänojan päälle, niin pysyy tukevasti paikallaan.

Aikas kivan kesäiset, eikö? (narsissit ehkä jo voisi heittää menemään, ovat jo parhaat päivänsä nähneet... :D)

Ja koko komeudelle tuli hintaa 13 euroa ja 33 senttiä, Askon setä kun antoi myös neljännen maton alehinnalla. :) Myös pihi siippani nyökkäili hyväksyvästi näille päällisille :D

Tuossahan sitä kelpaa istuskella ja odotella kesää.

Terkuin
Jenny